Tänään minulla oli vapaapäivä ja kävimme pitkästä aikaa Tukhulminlammilla lenkillä ja Elli sai juosta irti ekaa kertaa pariin kuukauteen. Voi sitä riemua. Turhaan jännitin sitä kuinka se siellä metsässä pärjää. Tämäkin antoi vahvistusta sille, että se oli jo menettänyt kuukausia sitten suurimmaksi osaksi näön siitä toisesta silmästään. Osasi luovia metsässä ihan kuin ennenkin.
Ellin velipuolesta sain taas viikko sitten kuulumisia. Sen toinen silmä on myös sokeutunut, ja valitettavasti myös toisesta on rakenteet huonossa kunnossa. Voi harmitus :(
Ellin kohdalla toivon, että näkö säilyisi tässä toisessa silmässä mahdollisimman pitkään. En tiedä missä kunnossa siinä on rakenteet, koska en halua Elliä kiusata enää gonioskopialla. Se on kärsinyt ihan tarpeeksi kipua ja tuskaa tänä syksynä. Todella tyytyväinen olen siihen, että meillä oli mahdollisuus täällä Joensuussa teettää tuo sairaan silmän kuoletus, ettei silmää tarvinnut poistaa. Elli näyttää edelleen ihan Elliltä ja se on minulle tärkeää. Haaveilemme jopa Ilomantsin näyttelyyn osallistumisesta :)
