Hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta!

 



Parempaa uutta vuotta todellakin toivon. Onneksi tämä kamala vuosi alkaa olla lopuillaan ja voi alkaa kaiken puhtaalta pöydältä. On sattunut niin paljon kaikkea ikävää, kuten rakkaan Kiiran kuolema ja Ellin sairastuminen. Muutama iäkäs kasvattinikin menehtyi männä kesänä.

Onneksi on myös niitä mukavia asioita, kuten kasvattieni hieno menestys näyttelyissä ja oman työni vakinaistuminen. Olen iloinen siitä, että palasin takaisin hoitoalalle.
Kovasti odotan myös Riku-kasvattini pentueen syntymistä tammikuussa kennel Rocbeen.
Meillekin on suunnitteilla hankkia uusi koira. Muutamien kasvattajien kanssa olen asiasta jo keskustellut, mutta ei ole vielä varmuutta mistä pieni meille saapuu. Pennun tulo menee varmaan alkukesälle saakka. Niitä juoksuja odotelleen ja jännittäen nyt siis...

Elli on voinut hyvin. Ei sen liikkumisessa ole mitään erityistä viime kesään verrattuna. Samalla tavalla se pistelee menemään, tosin säikähtelee helposti (tämä alkoi loppukesästä) ja haukkuu ääniä herkemmin, joka toki voi johtua myös siitä, ettei Kiira ole enää "suojaamassa" sitä.

Nyt käymme joulun viettohon... huomenna saa syödä ja rentoutua. Joulupäivänä työt jo kutsuvat, mutta ilolla sen teen, sillä palkinto odottaa sitten kesällä pienen pentu-pennelin muodossa :)

Hyvää joulua!

Ellin kyläilypäivä

Tänään ollaankin oltu Ellin kanssa varsinaisia kyläluutia. Kävimme mummoni luona, jossa Elli sai kovasti rapsutuksia. Sitä ennen kävimme työkaverini luona. Siellä Elli tapasi pitkästä aikaa Picon, 4,5 kk vanhan labbispennun. Voi sitä riemua, kun sai pitkästä aikaa leikkiä toisen koiran kanssa. Elli ei ole leikkinyt pariin kuukauteen terveydellisistä syistä. Nyt miun pitää lopettaa Ellin pumpulissa pitäminen ja antaa sen elää täyttä koiranelämää :)

Kaisulla on myös pari kissaa ja kissan kohtaaminen olikin Ellille tosi jännittävä juttu. Lopulta kissat oli laitettava oven taakse turvaan, sillä ajojahtihan siitä meinasi syntyä. Meillä ei ole Ellin olemassaoloaikaan kissaa ollut itsellämme.

Wuf! Leikitäänkös?

Ota kiinni jos saat!

Kuka pelkää mustaa koiraa?!

Wohou, löysinpä Picon aarteen...

Lumi on ihanaa, eikä mamma kieltänyt tällä kertaa möyrimästä

Ne laittoivat minut pönöttämään ;(



Ilonpäivä

Elli (Doniol Bea At Wild Fellow´s) on parantunut hienosti koettelemuksistaan. Kiiraa se etsii vielä iltaisin, kun on tottunut sen kanssa pötköttelemään selkä selkää vasten. Olisi se ihanaa jos saataisi Ellille mahdollisimman pian kaveri. Ei ole koiraa tarkoitettu elämään ilman lajikumppania. Kiinnostavia pentueita vaan ei ole nyt vielä tulossa kellekään.

Tänään minulla oli vapaapäivä ja kävimme pitkästä aikaa Tukhulminlammilla lenkillä ja Elli sai juosta irti ekaa kertaa pariin kuukauteen. Voi sitä riemua. Turhaan jännitin sitä kuinka se siellä metsässä pärjää. Tämäkin antoi  vahvistusta sille, että se oli jo menettänyt kuukausia sitten suurimmaksi osaksi näön siitä toisesta silmästään. Osasi luovia metsässä ihan kuin ennenkin.

Ellin velipuolesta sain taas viikko sitten kuulumisia. Sen toinen silmä on myös sokeutunut, ja valitettavasti myös toisesta on rakenteet huonossa kunnossa. Voi harmitus :(

Ellin kohdalla toivon, että näkö säilyisi tässä toisessa silmässä mahdollisimman pitkään. En tiedä missä kunnossa siinä on rakenteet, koska en halua Elliä kiusata enää gonioskopialla. Se on kärsinyt ihan tarpeeksi kipua ja tuskaa tänä syksynä. Todella tyytyväinen olen siihen, että meillä oli mahdollisuus täällä Joensuussa teettää tuo sairaan silmän kuoletus, ettei silmää tarvinnut poistaa. Elli näyttää edelleen ihan Elliltä ja se on minulle tärkeää. Haaveilemme jopa Ilomantsin näyttelyyn osallistumisesta :)

Elli nautti talvesta ja riistanhajuista