tiistai 25. marraskuuta 2014

Kuulumisia

Elli voi tällä hetkellä hyvin. Mahan haava paranee hienosti ja alkaa huomata, että silmän karmea kipu alkaa hiipua. Häntä huiskaen on jo katseltu takapihan oven ikkunasta, näkyisikö niitä oravia mahdollisesti puissa. Onneksi sain pari päivää lomaa ja pari vapaata on perään, niin voin olla kotona vahtimassa Ellin vointia ja ettei se pääse nuolemaan haavaa.

Iloa tietysti varjostaa hieman se, että Ellin velipuoli (emän puolelta) on ilmeisesti myös sairastunut glaukoomaan viimeviikolla, eli tuli tavallaan varmistus sille, että tämä on perinnöllistä. Koiralle tehdään todennäköisesti sama toimenpide kuin Ellille. Olemme nyt yhteyksissä omistajan kanssa, niin saamme jakaa kokemuksia ja kuulumisia.

Vaarana tässä on nyt sitten se, että Ellin toinenkin silmä sairastuu. Toivotaan, kuitenkin että niin ei kävisi. Torstaina menemme kotrolliin katsomaan onko toimenpide Ellin kohdalla onnistunut. Olen tehnyt päätöksen, että silmänpoistoon emme ryhdy, mikäli tilanne ei ole tällä toimenpiteellä selvä. Pidetään peukut ja varpaat pystyssä, että saisimme pitää Ellin vielä perheemme ilona.

Kyllä tämä on ollut niin karmea ja raskas vuosi, että odotan kovasti vuotta 2015 alkavaksi!

 
Elli tänään 24.11.2014
Silmä näyttää ihan normaalilta. Lihasmuistin vuoksi se myös liikkuu samaan tahtiin toisen silmän kanssa, vaikkei Elli sillä mitään näekään. Ei sitä sokeaksi hoksaisi, ellei tietäisi.